Ryhmät

Ekk-ryhmässä ovat tärkeitä paitsi kirjoittaminen, myös kertominen ja kuunteleminen. Siksi sitä tehdään pienehkössä, enimmillään kymmenen hengen ryhmässä, joka kokoontuu säännöllisesti jakaakseen kokemuksensa ja kirjoittamansa. Ihminen itse säätelee, mitä ja miten kirjoittaa ja mitä haluaa siitä kertoa. Ryhmässä ilmenevät asiat ovat luottamuksellisia. Omista asioistaan voi toki puhua ulkopuolisille, mutta muiden asioista ei.

Ryhmän ohjaaja on myös vaitiolovelvollinen saamistaan henkilökohtaisista tiedoista. Hän lukee saamansa materiaalin ja kommentoi siihen. Sävy on kirjoitusprosessia tukevaa. Kaunokirjallisia puutteisiin ei juututa eikä puututa: kyseessä on joka tapauksessa materiaalin keräämisvaihe. On tarkoitus saada mahdollisimman paljon ja omaperäistä materiaalia kokoon. Ohjaaja ei ole myöskään tuomari, hän ei harjoita edes tutkivaa journalismia. Sen, minkä ihminen on totenaan kirjoittanut, totena myös käsitellään.

Ryhmä kokoontuu lukuvuoden aikana 16 kertaa joka toinen viikko  – tai muulla sovitulla tavalla – yleensä neljän oppitunnin ajan. Tässä ajassa käydään läpi ensiksi isovanhempien tarinat sekä isän ja äidin puolilta, sitten vanhempien tarina ennen kuin lähdetään käsittelemään omaa elämää seitsemän vuoden jaksoissa.
Käytännössä lähdetään liikkeelle sukupuun tekemisestä, perusinformaation hankkimisesta omasta suvusta ja taustasta. Kirjoitustyö tehdään kotona ja materiaali kerrotaan suurpiirteisesti kokoontumiskerralla. Vain ohjaaja tutustuu koko materiaaliin ja antaa kirjallisen kommentin seuraavaksi kerraksi. Ns. vertaisarviointeja ei tekstistä siis anneta.

Kokonaisprosessiin kuuluu oheismateriaalin keräämistä – joka on toki hauskaakin. Pengotaan esimerkiksi kuhunkin aikakauteen liittyviä valokuvia tai muuta materiaalia. Vanhat päiväkirjat ja kirjeet nousevat tässä arvoon arvaamattomaan! Kaikki muukin, joka voi valaista taustaa ja elettyä elämää on käypää tässä prosessissa.

Ensimmäinen EKK-ryhmä, Hämeenlinna 1999-2000

Varsinainen kirjoittaminen tapahtuu kokoontumisjaksojen välillä ja tekstien pituus vaihtelee suurestikin. Mitään vähimmäis- tai enimmäismäärää ei ole. Teksti kirjoitetaan puhtaaksi kirjoitus-  tai tietokoneella , vaikka ensimmäinen vedos olisi tehtykin käsin.

Ihminen kykenee kirjoittamaan omalla tavallaan ja tyylillään riippumatta koulutustaustastaan yms. Ylipäätään tittelit ja saavutukset, merkkisuku ja –sukulaiset eivät ole huomion keskipisteenä, vaan ne tulevat esiin siinä kuin muutkin asiat. Kirjoitusprosessissa ei ole kyse kilpailusta – hyvässä saati huonossa – muiden paitsi itsensä kanssa.

Mainokset
%d bloggers like this: