Ohjaaminen

Elämän kohtu

Ekk-ryhmän ohjaaminen on haasteista, mutta antoisaa. Jokainen ohjaaja luo omanlaisensa kentän, jossa työtä tehdään ja asiat tapahtuvat. Ohjaajan taustasta ja koulutuksesta, työstä ja omista kokemuksista riippuu kuitenkin aika paljon se, missä määrin hän korostaa mitäkin asiaa. Ohjaajan koulutuspohjalla on toki merkitystä, mutta etusijalla on kuitenkin laaja-alaisuus ja –katseisuus, luovuus ja intuitio sekä se, että on omassa elämässään käynyt läpi ja prosessoinut erinäisiä asioita ja vaiheita. Nuorikin ihminen pärjää ohjaamisesta tiedollisesti, mutta elämänkokemuksen puute voi nousta liian suureksi haasteeksi.

Ryhmädynamiikka on se, jonka mukaan asiat etenevät joka tapauksessa, joten kokonaisprosessiin kannattaa asennoitua joustavasti ja luovasti.  Hyvin erilaisista lähtökohdista olevien ihmisten kanssa voi joutua lievittämään tilanteita ja sovittelemaankin, jos asiat ovat hyvin mustavalkoisia ja kokemukset emotionaalisesti kuohuttavia. Ongelmista puhumista ei pidä välttää, mutta ei niihin saa juuttuakaan. Ohjaaja on se, jolla on oltava johtajuutta vetää rajat – myös itselleen.

Elämän virta

On pidettävä huolta, että kaikki pääsevät ääneen eikä tule sitä tilannetta, että yksi valtaisi käytettävissä olevan ajan pelkästään itselleen. Ihmiset yleensä oppivat säätelemään puheenvuorojensa pituutta ajan mittaan. Rajattu aika, selkeät tapaamiskerrat ja ehkä vähän koulumainen työskentelytila auttavat siinä, etteivät käsittelyyn nousevat hankalatkaan asiat puurouta koko tilannetta.

Ohjaajan ei tarvitse olla täysin neutraali, hajuton ja mauton. Hän saa myös käyttää omaa elämäänsä ja kokemuksiaan niin keskusteluissa kuin kommentoidessaan kirjoitettuun tekstiin. Vaikeisiin asioihin ei ole helppoja vastauksia. Joskus on parempi olla hiljaa ja turvautua nenäliinaan. Elämän mysteerin edessä olemme kaikki samalla viivalla.

Mainokset
%d bloggers like this: