Elämankaarikirjoitus-mallin kehittäjä, kouluttaja,
psykoterapeutti ja kirjailija

Lumi sulaa

Kohtaamiset ja erot kulkevat rinta rinnan elämässä. Vuodenkierrossa kevät on syntymän aikaa, mutta kevätkuukausina moni myös lähtee viimeiselle matkalleen. Pitkä talvi koettelee heikentynyttä ruumista ja mieltä, uuteen kevääseen herätään toisessa todellisuudessa.

Elämänkaarikirjoitus-ryhmät ovat tulleet viimeisten kokoontumisten vaiheeseen, pian eron haikeus ja tehdystä työstä kumpuava ilo sekoittuvat toisiinsa.

Koulujen päättäjäiset olivat aikoinaan samansuuntaisia, tosin tuolloin vakaasti uskottiin, että ”vielä tavataan”. Nyttemmin elämänkokemus on vahvistanut tiedon, ettei monia sellaisia ihmisiä, joihin kursseillakin syvällisesti tutustutaan, tavata jälkeenpäin enää koskaan.

Luulisi, että jäljelle jää vain tyhjyys. Mutta se, mikä todella jää jäljelle, on kiitollisuus, syvä kiitollisuus.

 

pieniä tekoja/ pieniä oivalluksia/ pieniä ihmeitä

lintu lentää/ lumi sulaa/ katse kohtaa

pieniä tekoja/ pieniä oivalluksia/

suuria ihmeitä

 

 

 

Yksi vastaus

  1. On tien risteyksien ja valintojen aika. On muutoksien vaihe. Elämän kulku jättää vastauksensa ja kysymykset jälkeensä kuin syksyiset lehdet ,jotka tuulessa leijailevat maahan, peittäen sen keltaoranssipunaisella peitteellään, kirjoen eri tunteiden sävyt ja syvyydet sen syksyn harmaaseen pintaan, värisinfoniana, joka vain hetken loistaen ja sointuen heeleää kesää muistaa…On ollut muisteluiden aika ja uudistumisen päivät. Ystävyyden vahvistumisen iloa…
    on myös ehtinyt ystävyydet särkyä toisaalla, jossa tukehtuminen ja vaatimukset asettuivat vaativin ilmein eteeni ilman vähäisintäkään hyväksyvää tunnetta;, koska toisille sairaus on torjuttava ja häivytettävä…’et voi olla sairas, et voi muuttua??? Yritä edes olla kuin sitä ei olisikaan???’ Mihin nämä sen muutokset pistäisin, mihin kätkisin?
    Vanhojen mallien kuvia nousee eteeni: kuulostaa tutulta, koska olen sopiva heille, en nyt enkä eilen enkä huomenna? Miksi siis takerrun ystäyvyden valheeseen? Onhan meillä jokaisella ’tämänsä’ – mikä se sitten onkaan, mutta se on!!

    On virkistävää ja raikasta kuin lähdevesi jakaa päivä kanssanne Jyväskylän sisaret tätä tautaa vasten.
    Mitä kaikkea on tapahtunut, kun viimeksi Jyväskylän ystäviä kirjoittajasisariani tapasin, vuosi sitten?
    Olen nyt sopeutumisvalmennuksessa elämän kulun keskellä, livenä heti ensimmäinen otto eikä alkuun voi kelata…on heti oikeaa elämää, heti lopullinen otto!
    Mitä opin? En pidä Helsingin tylystä ja vieraannuttavasta tuulesta, en sen koleudesta, häijystä kylmästä, meren tuulissa suolaiset mausteet , mutta pidän sen avaruudesta ja yleensä merestä…en kaupungin roskaisuudesta ja välinpitämättömyydestä…silti ystävällisyydestä ja hymystä saa hymyä tuliaiseksi..toisinaan 😀

    Olen kotiutunut ihmisiin ja tuttuuteen, ystävyyteen ja välittämiseen. Nautin entisten ystävyyksien havahtumisesta eloon, heräämisestä ja lämmöstä…olen tullut kuitenkin kotiin teissä ihmiseni. Nautin lastenlapsien tapaamisista ja heidän iloisiin ja viisaisiin sanoihin sopivissa tilanteissa.
    Olen ymmärtänyt, että vain itse on elämän laatunsa vastuuhenkilö.
    ELÄMÄ ON IHANAA KUN NIIN ITSE PÄÄTTÄÄ…Elämän laatu on asenne kysymys! Ja niin on päivät toiseksi vaihtuneet ja pian kaksi vuotta takaisin muuttajana elettyä elämää. Olen löytänyt paikkani lajitovereiden joukosta ,järjestötoiminnan aktiivisesta rytmistä ja vaihteluista – ihmisten joukosta. Yhteisöstä ja toiminnasta.
    IHMISEN elämä virtaa..soljuen uomassaan…auringossa ja tuulessa, sateessa jopa mysrkyissä ja kuohuissa…mutta kaikki on hyvin…virta soljuu kulkuaan…vuodet vaihtuu toiseksi omalla ajallaan ..

Vastaa

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä