NUORUUTENI NUNNALA – mietteitä ja kommentteja saamiini palautteisiin

Miina –

Reflektoit palautteessasi sitä samaa, mihin minä olen tällä reilut 50 vuotta kestäneen prosessin tuotoksella ”Nuoruuteni Nunnalassa” pyrkinyt.  Itse asiassa vasta kirjoitusprosessin viimevaiheessa aloin tajuta, että se, mistä on kyse, on tietty ”elämän valhe”, mihin olen hyvin nuoresta joutunut ja pakotettu, kun en ole hyväksytty olemaan sitä, mitä ja millainen olen. Opetellessani elämään erilaisten torjunnan muotojen kanssa, olin vähitellen etääntynyt omasta todellisuudestani, ydinitsestäni ja hyväksynyt elämän ”fiktiossa ja valheessa”.

En sano paenneeni teatterin tekemiseen (jota harrastin aktiivisesti tähtäimessä näyttelijän ura) tai fiktioiden kirjoittamiseen, jopa Elämänkaarikirjotus-mallin kehittämiseen – joissa kaikissa on ollut missiona ”pelastaa maailma”, toiset ihmiset. Nämä tiet olen valinnut siinä mielessä oikein, etten ole lopullisesti uhriutunut.

Mutta pikku hiljaa tämä kaikki on alkanut viedä voimia ja näillä ”viimeisillä voimilla” oli ja on nyt kohdattava kaikki peruspelot. Niillä uhaten minua on pyritty vaientamaan, pysymään tietynkokoisena ja hyväksymään stigmat, joita mahdollisesti ja todennäköisesti kannan jo ylisukupolvisten, käsittelemättä jääneiden asioiden ja vääristymien vuoksi.

Se, että on ollut tunne, että tulee hyväksytyksi vain jossakin roolissa, ei omana itsenään, on tullut nyt tiensä päähän. Tässä kohden minun on kohdattava ihmisen peloista suurin: hylätyksi tuleminen. Luulisi siihen olevan tottumuksen tuomaa kannustettakin – mutta ehkä tässä onkin ensisijaisesti kyse siitä, etten itse hylkää itseäni.

Hiljattain luin varhaisen hylkäämisen pitkäaikaisvaikutuksista ihmisen elämään, asenteisiin ja valintoihin. Hylkäämistä on monenlaista – myös sellaista, jossa ihmistä ei oteta millään vakavuudella huomioon, häntä ei nähdä eikä kuulla, saati kuunnella. Hänet voidaan roolittaa joksikin, pahimmillaan ”mustaksi lampaaksi”,  jos sellainen malli on ollut käytössä määritellä erilaiseksi tai hankalaksi koettu.

Ihminen tarvitsee kuitenkin hyväksyntää ja huomioimista omana itsenään yhtä kipeästi kuin ruokaa ja lämpöä.  Tämän saavuttaakseen ja hylätyksi tulemisen välttääkseen hän ääripäissään valitsee jo hyvin pienestä pitäen joko miellyttämisen tai sen vastakohdan eli sen, ettei ainakaan muita miellyttämällä halua saada yhtään mitään. Tämä jälkimmäinen asenne tulkitaan usein kapinallisuudeksi.

Kummassakin tapauksessa tapahtuu identiteetin katoa ja vääristymistä. Ihminen kävelee myös omien tarpeittensa, toiveittensa ja tavoitteittensa, itsensä yli. Käy kuin sille ns. entiselle tytölle, joka ei suostunut koskaan pitämään mekkoa – jota voisi pitää vaikka naisellisuuden symbolina – vain siksi, että äiti sitä halusi.  Siinä kapinassa kärsi lopulta myös tyttö itse, hänen kokemuksensa naisena olemisesta muuttui, ehkä kapenikin.

Nyt mietin tässä, miten kauan omalla kohdallani taistelu annettuja rooleja, ”lainaidentiteettejä”, vastaan on vienyt voimavaroja, kaventanut omia mahdollisuuksia, ja pahimmillaan uhriuttanut tilanteissa, jossa olisi  – sittenkin – pitänyt puolustaa itseään reippaammin?  Päällepäinhän minusta ei uskoisi, että olisin milloinkaan ollut vailla puolustajaa, tukea tai apua.

Pohdin mm. sitäkin, miksi suhteeni Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon on ollut  niin poukkoileva. Yksittäisiä ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä kirkon piirissä, löytyy sieltä, täältä, mutta varsinaisesti minut on pidetty jonkinlaisen turvallisen välimatkan päässä (myös herätysliikkeissä, ei sen puoleen). Miten tämä ilmiö liittyy mainitsemaani varjoelämään, on eräs tuleva pohdiskelun alue – eikä mitenkään kevyimmästä päästä.

Kyse on identiteetistä, itsestä, mutta myös auktoriteeteista – ja ketkä niitä milloinkin ovat tai edustavat. Ja millä tavalla – ja oikeudella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: