Elämänkaarikirjoitus
Tätä kaikkea ja paljon muuta on Elämänkaarikirjoitus kehittämäni elämänkertakirjoittamisen malli.
Elämänkaarikirjoitus
Elämänkaarikirjoitus on elämäkertakirjoitusta, jossa kirjoittamista käytetään välineenä oman taustan, kokemusten, elämän tapahtumien – niin myönteisten kuin vähemmän myönteisten – selvittelyyn. Tuloksena on kirjoittajan omasta innokkuudesta, tarpeesta ja taidosta riippuen perusmateriaali mahdollista elämäkertaa varten, joka tarvitsee todentuakseen vielä työstämistä ja hiomista.
Elämänkaarikirjoituksen erityispiirteitä ovat jatkumon eli taustatarinoiden sekä oman elämän eri ikäjaksojen ja – kausien kasvuteemojen korostaminen sekä ajan, historian, yhteisön, yhteiskunnan merkitysten ymmärtäminen yksilön elämässä.
Kirjottajan kokemuksellinen totuus on kunniassa, kertojan oma ääni kehittyy kirjoittaessa, vaikka kaunokirjallisuus ei olekaan pääasia. Elämänkaarikirjoittaja etsii syitä ja tarkkailee seurauksia – ei hae syyllisiä ja pyrkii pois omasta uhriutumisestaankin.
Elämänkaarikirjoitus ei ole terapiaa, mutta se on terapeuttista. Prosessina se väkisinkin nostaa asioita muistista – jopa unohduksista – ja ikään kuin vaatii niiden käsittelyä. Menneisyys kirjoitetaan tavallaan ”uusiksi”, koska se eletyn elämän ja siinä saatujen myöhempien kokemuksien ja ryhmässä jakamisen kautta muuttuu. Keskittyessään omaan elämäänsä, ihminen laajentaa käsitystään syistä, seurauksista ja syy-yhteyksistä. Kyseessä ei siis ole itsekeskeisyyden huipentuma, vaan jokaiselle ihmiselle tarpeellinen inventaario ainutkertaisesta elämästään, tarina, jonka moni haluaa jättää itsestään muistona jälkipolvelle. Kirjoituksen suunta onkin siis yllättäen eteenpäin ja tulevaisuuteen, ei niinkään menneisyyteen! Elämänkaarikirjoitus ei ole ongelmakeskeistä, vaan elämäkeskeistä.
Kyseessä ei siis ole itsekeskeisyyden huipentuma, vaan jokaiselle ihmiselle tarpeellinen inventaario ainutkertaisesta elämästään, tarina, jonka moni haluaa jättää itsestään muistona jälkipolvelle.
Blogi
Virsiä veisaten
Keskikoulussa opettaja laittoi minut ussantunnilla aina aloittamaan päivän virren. Tarkoitus oli kai, että kanttorin tyttärenä
Tuntohavaintoja ulkopuolelta
Ainahan sen on tavallaan tiennyt, monesti siitä matkan varrella vitsaillutkin. Ehkä perimmäisenä syynä onkin ollut
Valoa pimeyteen
Tapasin pitkäaikaisen terapeuttiystäväni Hakaniemen hallin terassilla. ”Seminaariamme” jatkoimme tuulen ja metelin yllyttyä sisätiloissa. Puhuimme elämästä
Hätää kärsimässä
Oletetaan, että kyse on painajaisesta ja ettemme elä keskellä turbulenssia, jossa kaikki muuttuu. Oletetaan, että
Kuuleeko kukaan
Olen aika pitkään ollut hiljaa. Siihen on syynsä. En käy niitä tässä selittämään. Tämä on
Uusi aika?
Olemme kokeneet yhdessä ja erikseen erilaisen kevään ja kesän. Muuttavatko viime kuukausien poikkeusajat elämäämme –
Pepi Reinikainen
Olen kirjailija ja psykoterapeutti, jonka kokoikäinen missio on ollut saattaa ihmiset miettimään, prosessoimaan ja mahdollisesti vielä kirjoittamaankin elämästään. Neljännen fiktiivisen kirjani jälkeen jouduin itse ”elämänkaarelliseen erämaahan”, jonka osoittautuikin etiäiseksi tämän elämäntehtävänä pitämäni asia kehittämisessä. Vuonna 1998 aloitin ensin ”Tähänastisen elämäni tarina”-ryhmän 10–12-vuotiaiden peruskoululaisten kanssa, mistä metodi siirtyi aikuisiin heti seuraavana syksynä, 1999, kun Hämeenlinnan Vanajaveden opiston (ent. Hämeenlinnan kansalaisopisto) ensimmäinen Ekk-ryhmä aloitti tapaamisensa.
Nyttemmin kirjoittajia on erilaisissa ryhmissä ollut reilut 1000 henkeä ja kehitän metodia edelleen.
Luen paljon – lähinnä tietokirjallisuutta – harrastan kuvan tekemistä ja työstän seuraavaa teostani, hitaasti.